Jarna Sipponen
Suutari & valjasseppä – käsityöläinen, joka ammentaa eläimistä, luonnosta sekä hiljaisuudesta ja elää tätä työtä.
Työ, jota haluan tehdä
Olen keski‑ikäinen nainen, yksinyrittäjä ja käsityöläinen, ja pyöritän omaa suutarin ja valjassepän verstastani Kaukjärven kylässä Forssan ja Tammelan rajalla. Teen työni itse, omilla käsilläni ja omalla tavallani – ilman kiirettä ja ilman oikopolkuja.
Päädyin alalle alanvaihtajana. Edellinen työni päättyi, ja jälkeenpäin ajateltuna se oli onni – se mahdollisti sen, että uskalsin lähteä opiskelemaan unelma‑ammattiani ja rakentamaan itselleni kokonaan uuden suunnan.
Aloitin opinnot valjasseppänä Ypäjän hevosopistolla, missä käsityö ja hevosala yhdistyivät luontevasti. Sieltä tie vei suutarin opintojen pariin Hämeenlinnaan, ja halu syventää osaamista vei vielä pidemmälle: suoritin taideteollisuusalan ammattitutkinnon, käsityöntekijä, omaan alaani keskittyen, yhteensä 2,5 vuoden ajan.
Koulutuspolkuni on ollut harkittu ja vaiheittain rakentunut, ja se näkyy tavassani tehdä työtä. Yhdistän käsityöläisyyden, materiaalin ymmärtämisen ja käytännön tarpeet – en vain siksi, että osaan, vaan siksi että tämä on työ, jota haluan tehdä.
Alanvaihto ei ollut sivupolku, vaan oikea suunta
Rakastan eläimiä ja luonnon rauhaa. Olen luonteeltani introvertti, ja juuri siksi käsityö on minulle oikea tapa tehdä työtä. Nautin siitä, että saan työskennellä rauhassa omassa verstaassani, keskittyä tekemiseen ja antaa käsien tehdä sen, minkä mieli jo tietää.
Kun ympärillä on rauha, syntyy myös huolellinen lopputulos. Tämä näkyy tavassani tehdä käsityötä: harkiten, kiireettä ja materiaalia kunnioittaen.
Luova työ on käsityöammatissani se asia, joka pitää minut liikkeessä. Nautin suunnittelusta, tekemisestä ja siitä hetkestä, kun näen kätteni jäljen valmiissa tuotteessa. Yhtä lailla pidän korjaustöistä: on palkitsevaa saada kulunut, rikkinäinen tai rakas esine takaisin käyttöön ja arvoonsa.
Käyn myös messuilla ja markkinoilla myymässä suunnittelemiani ja valmistamiani tuotteita. Silloin on mukava kohdata ihmisiä kasvotusten, kertoa tuotteistani ja siitä, miten ja miksi teen tätä työtä. On palkitsevaa nähdä, kun käsityö herättää kiinnostusta ja keskustelua.
Luonto ja liike palauttavat
Samaan aikaan tällainen sosiaalinen näkyvyys kuormittaa minua, ja siksi vastapaino on tärkeä. Messujen ja markkinoiden jälkeen nautin erityisesti siitä, että saan palata rauhaan – lähteä koiran kanssa hiljaisille metsäpoluille, hengittää ja antaa ajatusten tasaantua. Luonto ja liike palauttavat, ja niiden jälkeen on taas hyvä palata verstaalle ja käsillä tekemisen äärelle.
Nahka on materiaalina minulle tärkeä ja arvokas, ja käsityöläisenä suhtaudun siihen kunnioituksella. Jokainen työ on harkittu, jokainen ratkaisu tehty kestävyyttä ajatellen.
Hevoset ovat kuuluneet elämääni yli neljänkymmenen vuoden ajan, joten hevosala ei ole minulle teoriaa vaan elettyä arkea. Tämä kokemus näkyy työssäni erityisesti hevosvarusteiden ja ratsastussaappaiden parissa – ymmärrän, miten varusteiden täytyy toimia käytössä, ei vain näyttää hyvältä.
Teen mieluummin vähemmän ja hyvin kuin paljon ja hutiloiden. Se on käsityöläisen valinta – ja minun tapani tehdä tätä työtä.